Books

Eläinten ja ihmisten yhteiselo kiteytyy yleensä siihen, että ihminen tappaa eläimen. Joskus käy myös toisin päin. Eeva Meltion esikoisteoksen kuusi sarjakuvanovellia kuvaavat ihmisten kyvyttömyyttä, kaipuuta ja karuja kohtaamisia eläinten kanssa. Tarinoita yhdistää se, mikä luontokappaleitakin: julmuus, heikkous ja itsekkyys.

Eeva Meltio (s. 1977) on helsinkiläinen sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja ja graafikko. Hänen taustansa on performanssitaiteessa, mutta viimeiset viisi vuotta hän on tehnyt sarjakuvia. Meltio on kiinnostunut hetkien ja tunnelmien kuvauksista ja siitä, mitä pienet, arkiset tilanteet paljastavat meistä ihmisinä. Hän on aikaisemmin julkaissut omakustanteena pienlehtiä sekä yhteisöllisen sarjakuva-antologian Yksitoista. Pedot on Eeva Meltion esikoisteos.

Pieni, verihurmeinen tarina.

Taistelu todellisuutta vastaan on leppymätöntä vihanpitoa, hyvää tarkoittavaa ilkeyttä ja päällisin puolin vääriä tekoja. Suostuuko linnanneito pelastettavaksi? Pitääkö aseenkantajilla olla työehtosopimus? Onko tylsän elämän vaihtaminen komeaan kuolemaan hyvä diili?

"Tuollaiset tylsimykset, virkamiehet niin kuin sinä, joiden elämällä ja kuolemalla ei ole mitään merkitystä… te ette voi ymmärtää…"

Senssibaari Iloiseen siemeneen ei viiksettömillä ole asiaa, mutta pärjääkö viiksekäs sarjakuvahahmo baarin ulkopuolella? Millainen on pääsiäisen kasettikiertue vuonna 2011? Kuka on Nalle Mappisilmä? Surrealistiset, arkiset ja banaalitkin tapahtumat sekoittuvat toisiinsa Tommi Liimatan uuden sarjakuva-albumin tarinoissa. Kertomusten tenhoa lisäävät oivaltavat kuvitusratkaisut ja hillitysti sovelletut värit.

Albumi sisältää kaksi pitkää sarjakuvaa, Rummunkireä sekä Söin viineristä keskustan ja pappa söi raamit. Lisäksi teoksesta löytyvät ihan kaikki Absoluuttisen Nollapisteen kotisivuilla julkaistut Kuukauden sarjakuvat, joissa valotetaan muun muassa kiertue-elämän hyviä ja huonoja puolia.

Lusia Rusintytär Korhonen on jäänyt historiaan Ahmaksen viimeisenä oikeuteen joutuneena noitana.Tyylikkäästi kuvitettu ja tarkasti taustoitettu sarjakuvaromaani esittelee Lusian tarinan sivussa elämää 1600-luvun lopun Suomessa, sen ajan tapoja, hallintomuotoja ja kirkon ja kansan suhdetta tuona aikana.

Lusiasta on tekeillä ooppera, joka saa ensi-iltansa Utajärvellä elokuussa 2015. Oopperan työryhmässä on mukana muun muassa Finlandia-palkittu kirjailija ja taidemaalari, oululaislähtöinen Hannu Väisanen.

Ennen Kajaani-sarjakuvaromaania Ville Rannan Elias Lönnrot seikkaili aikakauslehti Kaltion sivuilla Oulussa vuosina 2002–2006. Aluksi silloisen nykyhetken oululaisissa kulttuuripiireissä, sittemmin muodonmuutoksen kokeneena historiallisessa vuodessa 1832. Nämä tarinat julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa koottuna laitoksena Kaltio ry:n toimesta, lehden 70-vuotisjuhlateoksena. Teoksen on toimittanut Kaltion päätoimittaja Paavo J. Heinonen ja jälkisanat kirjoittanut entinen päätoimittaja Jussi Vilkuna.

Aɣeṛṛabu n ugafa is the first novel translated from Finnish to Berber language. It is also the first comics book ever published in Berber language!

Di tlemmast n timiḍi tis 19, deg uftis n yill n ugafa, yella yiwen n ugraw n yinagmayen irusiyen akked yenglizen qedcen akken deg unnar n tsenzikt.
Yiwen n wass, iwehha-ten ugacur ɣer yiwen n umarezg ameqran imi ufan iɣsan n udinuzuṛ. Tagi d tagrut i yesɛan azal, acku tasenzikt tufrar-d imiren nezzah.
Di tallit-nni, yella yendah Ṭrad n Krimya (1853-1856) deg tama n ugmuḍ.
Γef aya i d-yella umgarad di teɣlamt-a n yinagmayen, dɣa ur εeṭṭlen ara bḍan ɣef sin n yidisan.
Si tama-nsen, ɣetsen yirusiyen ad awin tagrut-a ɣer temdint n “Saint Petersburg” di Rrus, i wakken ad arun fell-as di tesdawit d yeɣmisen.
Di London,di Tmurt n Ungliz, ula d timetti tageldant tebɣa ad tɣellet tagmi-a.
Tazzla ɣef tfekka-agi ur teḥbis ara deg Ukalil n Bothnia, acku tkemmel-d ɣer Yill Abaltik deg unẓul. Di taggara, yekker-d umennuɣ aneggaru ger yirusiyen d tegriwa tanglizt di Porvo, dɣa deg temdint-a i teffeɣ tifrat-is.

Wagi d ungal-a s wunuɣen i yura Ilpo Koskela (D amyaru afinwa), ḍrant tedyanin-is di Tmurt n Yifinwaten, deg umrawseggas n 1850.
Aɣawas-is d yiwen n usentel ɣef lebni n yiɣeṛṛuba awbeḥnaq, qqaren-asen deg wakud-nni Yahti.
Ttignewt-is tamatut, d ameslay ɣef tsertit akked yiduba n yimiren.

Aapo Kukon Riekaleita sisältää kuusi sarjakuvatarinaa, jotka sijoittuvat 1940-luvun alkuun, vasta syttyneen jatkosodan aikaan. Varsinaisten taistelukuvausten sijaan kertomukset keskittyvät suomalaisen mielipidevangin, narkomaanin, homoseksuaalin, rintamakarkurin, kuolemaantuomitun ja nuoren sotilaan tarinoihin. Yhteiseksi teemaksi nousee yksilön suhde ryhmään, yhteiskuntaan ja sotaan itseensä.

Riekaleita on osa sitä sotahistoriaa, joka vasta viime vuosina on Suomessa noussut keskusteluun. Teos on sarjakuvataiteilijan panos uuteen historiankirjoitukseen, joka käsittelee rintamamiehiin kohdistuneita äärimmäisiä henkisiä paineita. Kokonaiskuvassa on nähtävissä muun muassa Erno Paasilinnan ja Henrik Tikkasen kirjoitusten sodanvastaista henkeä, Arvo Turtiaisen runoutta unohtamatta. Mustan ja valkoisen voimakkaita kontrasteja hyödyntävä piirrosjälki korostaa tarinoiden kerronnallista painoa.

Oululainen Aapo Kukko (s. 1991) käsittelee sarjakuvissaan mieluiten todellisiin historiallisiin puitteisiin ja tapahtumiin liittyviä aiheita. Hän on tehnyt yhteistyötä myös käsikirjoittajien, kuten Tapani Baggen ja Mikko Mustasaaren kanssa. Kukko on saanut huomattavan myönteistä kritiikkiä sotasarjakuvastaan U-255 - Sukellus pohjoisessa. Tulevaisuudessa hän aikoo käsitellä laajemminkin Suomen jatkosotavuosia 1940-1944. Riekaleita-albumia voidaan pitää lähtölaukauksena näihin hankkeisiin.

Tosielämän sarjakuva perheestä, jonka unelma-asunto paljastuu homeloukoksi

Ahtisen omaelämäkerrallinen sarjakuva Homepäiväkirja kertoo monelle suomalaiselle murheellisen tutusta tilanteesta. Teos näyttää, miten ihmismieli reagoi joutuessaan ylipääsemättömän ongelman eteen. Ilmeikkäät piirrokset ja paikoin kiusallisen avoin kerronta tarjoavat yhdessä riipivän lukukokemuksen, joka jää vainoamaan ajatuksiin vielä pitkään sen jälkeen, kun kirjan on laskenut käsistään.

Eläimelliset kaverukset debytoivat Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena vuonna 1990, joten oli jo aikakin houkutella heidät kansien väliin. Kaksikon muuten suhteellisen sopuisaa yhteiseloa hankaloittaa se, että Joe on Nipalle paitsi paras ystävä, myös mieluisa hiukopala. Kustantajan mielestä Otsamon aliarvostettu strippisarja on terävämpi, anarkistisempi ja riemastuttavampi kuin useimmat hauskuuttamismielessä tuotetut eläinsarjat yhteensä.

Jasso-kissa ja häntä palaavat huiman sarjakuvaodysseian myötä!

Jii Roikosen Jasso-kissa on riemastuttanut kaikenikäisiä sarjakuvan ystäviä jo vuodesta 1992 alkaen. Sarjan tunnusmerkeiksi ovat muodostuneet visuaalinen ja sanallinen ilottelu. Tähän hienoon kirjaan on koottu kissan ja hännän oivalluksia ja toilailuja vuosilta 1999-2015, ja näitä sarjakuvia ei ole aiemmin kirjamuodossa julkaistu!

Kalevala on ollut monille nykytanhuvilla tallusteleville lapsukaisille hiukan vaikeasti avautuvaa luettavaa, eikä kuviakaan alkuperäispainoksista tahdo löytyä. Nyt Vaka V. Väinämöisen, Ilmarisen Sepon, Lemminkäisen Ahdin ym. kansallissankarien hahmot ovat saaneet nykylukijalle sopivan ulkoasun. Juonen käänteet ja repliikit eivät enää kuulosta totutun hämäriltä, vaikkei seikkailujen omaleimaisuudesta ja vauhdikkuudesta ole tingitty pätkääkään. Myös varhaisten runonlaulajien viljelemä, usein ironinen huumori pääsee oikeuksiinsa.

Kalevalaisen ja karjalaisen kulttuurin tutkimuskeskusta ylläpitävän Juminkeko-säätiön puheenjohtaja, kirjailija Markku Nieminen kertoo kirjan tekijän, sarjakuvataiteilija Marko Raassinan työskennelleen jo parin vuoden ajan Kalevala-sarjakuvan parissa. Raassina on käyttänyt piirtäjäntaitojensa lisäksi verbaalisesti lahjakkuuttaan ja on luonut oman Kalevala-maailmansa, joka heijastelee myös nykyajan ilmiöitä. Tuloksena on tuohivirsuajattelusta vapautunut näkemys kansalliseepoksesta niin nuorille kuin vanhemmillekin, yhtä paljon niille, jotka tarinoita eivät tunne kuin niillekin, joille ne ovat jo entuudestaan tuttuja.

Kaapuveikko on vanhassa kuivuneessa kaivossa kissan ja pääkallon kanssa asustava metsätonttupandakarhu, arkipäivän anarkisti ja kaivonpohjafilosofi.

Tässä kirjassa Kaapuveikko yrittää armotta seurata ajan henkeä, vaikka kokeekin sen vieraaksi. Hän pyörittää ei-oota myyvää haamuyritystä työntekijöinään musta kissa ja pääkallo, pitää myyntikojua keskellä suota piilossa asiakkailta, horisee männyntaimelle elämänohjeita elinkeinoelämän myllytykseen, poukkoilee työnhaussa tehtäviin joista ei mitään tajua. Ja on jotenkin aina asian ytimessä...omalla tavallaan.

Kaapuveikko-sarjakuva on ilmestynyt vuodesta 1992. Tämä kirja on järjestyksessä neljäs sanomalehtistrippi-kokoelma. Numeroitujen kokoelmien lisäksi Kaapuveikkoa on ilmestynyt jatkuvajuonisena tarinana ("Kaapuveikko ja Verokarhu", Sarjamafia, 1999) ja lasten kuvakirjana ("Minä olen Kaapuveikko", Kaapu Press -omakustanne 2014).

Kaapuveikko sai Kemin sarjakuvakilpailussa kunniamaininnan aloitusvuonnaan 1992. Iltasanomien kuukauden kotimaisena sarjakuvana se esiintyi 1993. Sittemmin sarjaa on julkaistu pääasiassa paikallislehdissä. Pudasjärveläisessä Iijokiseutu-lehdessä sarjaa on julkaistu jo 10 vuotta. Kirja sisältää sarjakuvia vuosilta 2013-2014.

Juha Vuorma on pohjoissuomalainen sarjakuvantekijä ja underground-taiteilija. Hänet on palkittu 2 kertaa Kemin valtakunnallisessa sarjakuvakilpailussa. Vuorman sarjakuvia on julkaistu sanoma- ja paikallislehdissä, kioskisarjakuvalehdissä, albumeina ja antologioissa.

Punainen talvi (Röda vintern) on osa ruotsalaisen sarjakuvataiteilija Anneli Furmarkin (s.1962) teostrilogiaa. Katkelmassa kurkistetaan pohjoisruotsalaisen perheen elämään poliittisesti latautuneella 1970-luvulla. Asetelma on latautunut myös perheen mittakaavassa: perheen äidillä Sivillä on nuori rakastaja Ulrik, joka työskentelee perheen isän Börjen kanssa samalla tehtaalla. Siv pohdiskelee ristiriitaista asemaansa runollisesti. Tilanteesta tietämätön Börje keskittyy perheeseensä ja politiikkaan, joka näkyy vahvasti myös työpaikalla. Myös vanhin perheen kolmesta lapsesta pääsee ääneen. Lapsuuden ja aikuisuuden välistä aikaa elävä 14-vuotias Peter on yhtä aikaa suojassa ja suojaton.

Furmarkin piirroksissa on nostalgisia yksityiskohtia. Hienoisen kömpelön piirrosjäljen ja taitavasti kuvattujen ilmeiden ansiosta hahmot tuntuvat inhimillisiltä ja haavoittuvilta. Furmark osaa kuvata tulenarkaa suhdetta hienovaraiseen sävyyn, pohjoisen kylmyyden keskellä leimuava rakkaus saa arkisia, hieman tragikoomisiakin piirteitä. Ankara kylmyys ja aikakauden aatteet värittävät kerrontaa kauttaaltaan, mutta pääosassa ovat koskettavasti kuvatut tuntemukset ja ihmisten väliset suhteet.

Aiemmin Kemissä järjestetty, Helsingissä käväissyt Pohjoismainen Sarjakuvakilpailu kotiutui vuonna 2014 Ouluun.

Vuoden teema oli “kaamos”. Kilpailu oli avoin kaikille pohjoismaisille ja baltialaisille sekä näissä maissa asuville sarjakuvapiirtäjille ja käsikirjoittajille.

Mukana albumissa:

Lauri Mäkimurto: Persona non grata
Ida Eva Neverdahl: Polar Natt
Tapio Puhakka: Naisen kanssa sängyssä
Henri Gylander: Vintersolståndet
Sofia Falkenheim: Längsta natten
Nelly Karlsson: Polarnatt
Mikko Saarainen: Kaamos
Liisa Kruusmägi: Üksi

Mukana englanninkieliset käännökset.

Toimittanut Harri Filppa

Kramppien keskiössä on ihmiselon ihanuus ja kurjuus. Henkilöitä koskettavat kaikki ne pyrkimykset, joita ihmisyys parhaimmillaan on. Tärkeitä ovat ihmisen suuret asiat: rakkaus, kuolema, ystävyys, toimeentulo, elämän mieli.

Kun Kramppien maailma näyttää parhaat puolensa, ovat kaupungit kauniita, maaseutu leppeää ja seura parasta mahdollista. Ja huonoinakin päivinä sen henkilöt osaavat käyttää järkeään, seurata tunteitaan ja osoittaa hyvää tahtoa. Tällaisessa maailmassa ihmisellä on toivoa.

- Merja Heikkinen alias Grönroos

En vinterdag leker Sanni och Jonas i snön. De åker pulka och kastar snöbullar på allt som rör sig, inklusive sig själva. Det blir kväll och dags att gå in, äta mat, bada och borsta tänderna. Sen blir det tid att gå och lägga sig för femåriga Sanni och hennes bror Jonas som är sju, men det är lite svårt att somna. De drömmer om björnar, förkylda moln, mammas spännande jobb som brandman, och exotiska fjärilar mitt i vintern.

Pauli Kallion kirjoittama ja Ville Pirisen piirtämä Ornette Birks Makkonen on tuttu musiikkilehtien lukijoille jo parin vuosikymmenen ajalta. Orneten julkisuutta ja melkein kaikkea muutakin kaihtava, yhteiskunnan laitamilla vaeltava isovelipuoli Muddy Lee Makkonen aloitti maanläheiset seikkailunsa vuonna 2007. Nyt kaikki Blues News -lehdessä julkaistut jaksot on nidottu albumiksi nelivärisinä versioina. Katusoittajan elämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta toivoa on niin kauan kuin kadunkulmia ja huumorintajua riittää. Montako blues-kitaristia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu? Ihan sama, koska sähkölasku on maksamatta.

KAAPUVEIKKO on metsätonttu, pandakarhu ja tonttupeikko. Tämä omintakeinen hahmo on ilmestynyt sanomalehtisarjakuvana vuodesta 1992. Nyt Kaapuveikko astuu värilliseen kerrontaan lapsille (ja lapsenmielisille) suunnatussa uudessa kuvakirjassa "Minä olen Kaapuveikko". Hyväntuulisessa kirjassa Kaapuveikko kasvattaa perunoita, poimii marjoja, tekee risusavottaa, lämmittää saunan ja kohtaa erikoisen mörisevän talitintin.

Kaapuveikko sai Kemin sarjakuvakilpailussa kunniamaininnan aloitusvuonnaan 1992, ja seuraavana vuonna Veikko seikkaili Ilta-Sanomien kuukauden kotimaisena sarjakuvana. Tällä hetkellä sarjakuvaa julkaistaan Pudasjärveläisessä Iijokiseutu-lehdessä kerran viikossa.

Kaapuveikko-sarjakuvakirjoja on ilmestynyt neljä, sanomalehtistrippikokoelmat Kaapuveikko 1- 3 (Kaapu Press omakustannejulkaisut) ja jatkuvajuonisen tarinan sisältävä kirja "Kaapuveikko ja Verokarhu" (Sarjamafia, 1999).

Tämä ei ole paljastuskirja eikä rankka tilitys, ei jännittävä kertomus eikä aikalaiskuvaus. Tämä on kysymys, jonka minä esitän elämälle: Miksi neroutta ei esiinny paljon missään, mutta keskinkertaisuutta ja S-marketteja on kaikkialla – ihan kaikkialla? Miksi vanhenen näin nopeasti? Ja ennen kaikkea: Miksi minulle tulee koko ajan lisää lapsia?

K​ÖYHÄN MIEHEN JERUSALEM on pohdiskelua ja tempoilua kodin, lasten, raskaana olemisen, eläinten, ihmisten, kohtalon ja keskinkertaisuuden puristuksissa. Rannan esseemäisiä sarjakuvia on julkaistu aiemmin teoksissa ERÄÄNLAISIA RUKOUKSIA (2009) ja ISI ON VÄHÄN VÄSYNYT (2005).

Ville Ranta (s. 1978) on oululainen sarjakuvataiteilija ja pilapiirtäjä, jolta on ilmestynyt useita albumeita ja sarjakuvaromaaneja. Ranta on palkittu Puupää-hatulla ja hänen teoksensa KAJAANI oli ehdolla vuoden 2010 parhaaksi albumiksi Angoulêmen sarjakuvafestivaalin kilpailusarjassa Ranskassa. Rannan edellinen teos KYLLÄ EIKÄ EI (WSOY) ilmestyi vuonna 2013 ja voitti Sarjakuva-Finlandian.

Viisivuotias Sanni ja hänen seitsenvuotias isoveljensä Joonas asuvat vanhassa talossa pellon reunalla metsän vieressä. Tämän kirjan tarinoissa pääset tutustumaan sisarusten tapahtumarikkaaseen elämään, jossa lasten ja aikuisten maailmat kohtaavat. Mielikuvituksellisissa seikkailuissa touhottavat mukana myös lumilohikäärme, vaari sekä superpalomieheksi muuntautuva äti. Ja millainen mahtaakaan olla vintillä oleva perhosten valtakunta?