Anneli Furmark

Punainen talvi (Röda vintern) on osa ruotsalaisen sarjakuvataiteilija Anneli Furmarkin (s.1962) teostrilogiaa. Katkelmassa kurkistetaan pohjoisruotsalaisen perheen elämään poliittisesti latautuneella 1970-luvulla. Asetelma on latautunut myös perheen mittakaavassa: perheen äidillä Sivillä on nuori rakastaja Ulrik, joka työskentelee perheen isän Börjen kanssa samalla tehtaalla. Siv pohdiskelee ristiriitaista asemaansa runollisesti. Tilanteesta tietämätön Börje keskittyy perheeseensä ja politiikkaan, joka näkyy vahvasti myös työpaikalla. Myös vanhin perheen kolmesta lapsesta pääsee ääneen. Lapsuuden ja aikuisuuden välistä aikaa elävä 14-vuotias Peter on yhtä aikaa suojassa ja suojaton.

Furmarkin piirroksissa on nostalgisia yksityiskohtia. Hienoisen kömpelön piirrosjäljen ja taitavasti kuvattujen ilmeiden ansiosta hahmot tuntuvat inhimillisiltä ja haavoittuvilta. Furmark osaa kuvata tulenarkaa suhdetta hienovaraiseen sävyyn, pohjoisen kylmyyden keskellä leimuava rakkaus saa arkisia, hieman tragikoomisiakin piirteitä. Ankara kylmyys ja aikakauden aatteet värittävät kerrontaa kauttaaltaan, mutta pääosassa ovat koskettavasti kuvatut tuntemukset ja ihmisten väliset suhteet.

Viisikymppisen Elisen elämä on vakaata ja järjestyksessä. Hän on ollut naimisissa Henrikin kanssa 23 vuotta, lapset ovat lentäneet pesästä. Liitto on onnellinen ja rauhallinen, kunnes eräänä päivänä Elise kohtaa avajaisissa Dagmarin.

Dagmar ja Elise asuvat kaukana toisistaan, mutta vetovoima heidän välillään on voimakasta. He ryhtyvät suhteeseen, joka muistuttaa teiniromanssia tekstiviesteineen, musiikkilistoineen ja chattikeskusteluineen. He sanovat olevansa kuin kulttuuritätien Brokeback Mountain. Seuraa kuumia kesäpäiviä, salaisia syyskävelyitä ja puheluja loskaisissa kadunkulmissa.

Anneli Furmarkin (s. 1962) Tule kanssani kulman taa on sarjakuvaromaani yllättävästä muutoksesta elämänvaiheessa, jossa kaiken piti olla selkeää. Kirja kuvaa upeasti kivuliasta uhkapeliä, jonka sydän toisinaan valitsee järjestä piittaamatta.

Elise är en bra bit över 50, hon lever i en stabil och ordnad tillvaro, gift med Henrik sedan 25 år, barnen är utflugna. De betraktar sitt äktenskap som lyckligt och lugnt till den dagen Elise träffar Dagmar på en vernissage. Dagmar (som också är gift) och Elise bor långt från varandra, men attraktionen är stark och under en oroväckande varm och torr sommar inleder de en relation som delvis på grund av avståndet mycket liknar en tonårsförälskelse, med allt vad den innebär av sms, låtlistor och chatsamtal. De säger att de är som Brokeback Mountain med kulturtanter istället för cowboys. Sen tar allt en oväntad vändning, åtminstone oväntad för Elise.

GÅ MED MIG TILL HÖRNET är en serieroman om en oväntad förälskelse vid en tidpunkt i livet då de inblandade hade trott att lugnet skulle infinna sig.

Stability withers where passion blossoms in this cool-toned meditation on mid-life relationships.

A loving home and husband; two grown sons; a lakeside cabin with a picnic table where their initials are carved; and the chance encounter at a party that destabilizes it all. Elise is in her mid-fifties and is satisfied with life. But the moment she sees Dagmar, she's entranced. What begins as eye contact transitions to harmless texting, and quickly swells into the type of lust and yearning Elise did not know her life was lacking. Both are happily married and there's trepidation, but they can't resist. The two arrange to meet, changing the course of Elise's stable and consistent life forever.

Though Elise's husband attempts to support her exploration, he also begins an affair with a much younger woman--a postgraduate student in her thirties. The cliché of it all is too much for Elise to bear. As her marriage unravels, Elise's love for Dagmar grows stronger. But with Dagmar content to stay in her marriage, Elise is stranded, adrift, completely alone for the first time in her adult life, and searching for someone to blame--the other woman. In the blur of a breakdown, she's left facing the reality that, after all, she started it.

In lush watercolor washes and pencil crayons, Anneli Furmark's Walk Me to the Corner is a gorgeous portrait of desire and heartbreak, and the painful gamble the heart sometimes choses in spite of the mind.