Saatavilla

Neuvostoliiton kuuluisimman säveltäjän Dmitri Šostakovitšin (1906-1975) elämänvaiheisiin pohjautuva muhkea sarjakuvateos on vuosikymmeniä kattava kuvaus taiteilijasta, hänen ajastaan ja aikalaisistaan. Säveltäjän uralle mahtui niin kansainvälistä nousukiitoa kuin hengenvaarallista alhoa: keskiöön nousee etenkin Šostakovitšin ja Stalinin kiikkerä suhde, joka ei tunnu päättyvän edes toisen kuolemaan. Sivuhenkilöinä matkan varrella nähdään mm. Vsevolod Meyerhold, Zinaida Reich sekä Anna Ahmatova.

Kirjan loppuun on musiikkitoimittaja Jaani Länsiö kirjoittanut esseen Dmitri Šostakovitšista.

Dokumenttiohjaaja Reidar Love lähtee Ouluun filmaamaan dokumenttia 80-luvun punk-nuorisosta vallatussa talossa. Kuvaukset eivät suju helposti ja hauskasti, vaan menneisyyden haamut nousevat kummittelemaan, ja vaikuttavat ihmissuhdeverkkoon, joka tihenee kun salaisuudet alkavat paljastua. Mitä tapahtui Tornin asukkaille?

Huojuva Torni on kertomus ihmisyydestä ja identiteetistä, sukupolvien ja sukupuolten välisistä sodista ja sovituksesta.

Sarjakuvaromaani perustuu Tessa Astren ja Epe Niirasen näytelmäkäsikirjoitukseen, jonka ensi-ilta oli Oulun ylioppilasteatterissa v. 2017. Sarjakuvaksi tarinan kirjoitti Tessa Astre ja piirsivät Aapo Kukko ja Niko-Petteri Niva.

"Huojuvassa tornissa on useita tasoja niin ajallisesti kuin temaattisestikin, niin kunnallispolitiikasta feminismiin ja transihmisten oikeuksiin kuin moraalisiin pohdintoihin ja etiikkaan. Albumi pysyy kuitenkin hienosti kasassa alusta loppuun eikä kokonaisuus hajoa useista tasoista ja tekijöistä huolimatta."
- Henri Lepistö, Stiiknafuulia

Kalervo Palsa taiteilee omissa maailmoissaan ja Keijo Ahlqvist piirtää puhtaaksi Kemin kaupungin vuosikertomuksia? Pohjoisen sarjakuvatarjonta on viimeisten vuosikymmenien aikana monipuolistunut huomattavasti.

Harri Filpan opas pohjoiseen sarjakuvaan esittelee 20 sarjakuvantekijää ja 26 sarjakuvateosta Lauri Ahtisen Homepäiväkirjasta Karoliina Korhosen Suomalaisten painajaisiin. Lopputulos on oiva apuväline kirjavinkkaukseen ja uusia sarjakuvamaailmoja etsivälle lukijalle. Teos on toteutettu kokonaan sarjakuvamuodossa.

”Sarjakuvalla pystytään välittämään ytimekkäästi tietoa ja kertomuksia lukijoille. Kuvilla ja sanoilla kertomisen mahdollisuuksia osataan hyödyntää vuosi vuodelta paremmin” kiittelee tekijä, joka toimii Oulun Sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtajana.

Mukaan monista pohjoisessa vaikuttavista ansioituneista sarjakuvantekijöistä ovat valikoituneet Keijo Ahlqvist, Lauri Ahtinen, Harri Filppa, Matti-Pekka Heikura, Jussi Hukkanen, Karoliina Korhonen, Ilpo Koskela, Aapo Kukko, Emilia Laatikainen, Jyrki Mäki, Sami Nyyssölä, Kalervo Palsa, Jii Roikonen, Riika Ruottinen, Mirjam Sumu, Anu Terho, Jari Terho, Petteri Tikkanen (Black Peider), Veli-Matti Ural ja Juha Vuorma.

Sarjakuvien tekeminen ei ole vaikeaa. Itse asiassa se on hyvin helppoa ja todella hauskaa! Oulun Sarjakuvakeskuksen sarjakuvaopettajat ovat järjestäneet kerhotoimintaa yli viiden vuoden ajan. Näiden viiden vuoden kokemusten pohjalta on syntynyt teos: Sarjakuvapaja hyppysiin!

Oulun sarjakuvakeskuksen sarjakuvaopettajan oppimateriaali on kohdennettu kaikille sarjakuvaopetuksesta kiinnostuneille. Teos tarjoaa laaja-alaiset välineet sarjakuvakerhojen ja -kurssien suunnitteluun sekä sarjakuvatyöpajojen järjestämiseen. Erilaisten työpajasuunnitelmien lisäksi oppaassa esitellään erilaisia tilanteita ja haasteita, joihin sarjakuvaopettaja saattaa urallaan törmätä. Kaikkiin haasteisiin on tietenkin olemassa ratkaisu.

Jeesuksen saappaanjälki -sarjakuvaromaani pohjautuu vuonna 2012 ilmestyneeseen Jarmo Stoorin samannimiseen romaaniin. Sen tarinoiden olisi toivonut menettävän ajankohtaisuuttaan vuosien saatossa, mutta niin ei tapahtunut. Kirjan tarinoiden teemat köyhien ja rikkaiden välisestä kuilusta poliittiseen ähötykseen ja rasismiin ovat nyt suorastaan pelottavan ajankohtaisia. Tästä huomiosta syntyi tarve tehdä kirjasta päivitetty versio, sarjakuvaromaani, jota nyt pidät kädessäsi. Sen piirrokset ovat Harri Filpan käsialaa ja käsikirjoitus Jarmo Stoorin.

Mitä tuumisit, jos täysi-ikäinen Jeesus palaisi maanpäälle tänä jouluna? Ei vastasyntyneenä, vaan kolmikymppisenä tunnistettavana hahmona kaapuineen kaikkineen. Miten hänet otettaisiin vastaan maailman eri kolkilla? Köyhyys ja rikkaus, sota ja rakkaus, kaupallisuus ja pyyteettömyys, maailman politiikka ja uskonnot, kadun ihmiset tavallisine tarpeineen ja vangit vartijoineen, miten nämä kohtaamiset sujuisivat?

Sarjakuvaromaani on mukaansatempaava ajankuvaus niin uskonnoista, politiikasta, ympäristönsuojelusta kuin rakkaudestakin. Nämä 12 kertomusta ovat matkakirja ihmiskunnan päivänpolttavien kysymysten äärelle. Teos ei ole uskonnollinen nimestään huolimatta, paitsi että onhan siellä se Jeesus.

Miksi vanhat äijät puhuvat että kaikki vesivoimalat pitäisi räjäyttää?

Sammy: ”Måste jag köra morfar till jävla Finland?”

”Sun pitää nyt vaan tehdä se”, sanoo Ulla-Riikka. ”Se mikä sinun pitää tehdä.”

Eivät ole kaukanakaan ne ajat kun jokemme valjastettiin sähköntuotantoon ja ihmiset joutuivat lähtemään kotirannoiltaan. Talot ja elanto jäivät suuryhtiöiden patoaltaiden ja jälleenrakennuksen vesimassojen alle. Saatiin sähköä teollisuudelle, jääkaappeihin ja jouluvaloihin. Mikä oli ihmisen osa kun koskien kuohut oli vangittu vessanpönttöihin ja perheet ajettu siirtolaisiksi?

Kekä kommeiten kuolee on tarina Ruotsiin siirtolaiseksi ajetusta isoisästä ja hänen ruotsalaistuneesta tyttärenpojastaan. Matka tarujen ja kesälomien kesyttömään Suomeen.

Voisivatko pommit paukkua Suomessa vanhojen vääryyksien tähden?

Maailma voi muuttua silmänräpäyksessä. Kuolema luo muutoksen, jonka lopullisuuden ymmärtäminen on vaikeaa. Kuolema meidät erotti kertoo tositapahtumiin perustuen nuoren leskimiehen tarinan. Traagisen tapahtuman jälkeen edessä on aika, jolloin elämä ja kuolema kohtaavat. Tarina ei pyri tarjoamaan vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, vaan luo näkökulmia elämän haurauden ymmärtämiseen ja siihen liittyvien ajatusten kanssa elämiseen. Mukaan mahtuu surua, iloa, raivoa ja riemua, mutta pohjimmiltaan kirja on kuitenkin selviytymistarina.

Traumaattinen tapahtuma saa ihmisen unohtamaan. Teos on koostettu surutyön aikana tekijän tuottamista muistiinpanoista - kirjoituksista, piirroksista ja sarjakuvista. Tapahtumat hyppivät ajassa ja paikassa surun ajatuksiin aiheuttaman kaaoksen lailla.

Sateen jälkeen on Vastarannan taivaalle syntynyt lumoava sateenkaari. Vastarannan siilin ja hänen veljensä mielestä sen päästä voisi löytyä aarre. Heidän karttansa osoittaisikin aarrearkun paikan, mutta Isä on kuitenkin eri mieltä. Hän kertoo lapsille monta tarinaa taivaalle piirtyvästä värikkäästä sillasta, joka on aina yhtä kiehtova ilmestys.

Harri Filpan Vastarannan siili - Värikäs silta on kolmas Vastarannalle sijoittuva sarjakuva-albumi, joka edeltäjänsä tavoin päästää sankarimme ja lukijoiden ajatukset piipertämään. Saippuakuplien ja vanhojen tarujen välityksellä kirja suorastaan värittää tarinan sateenkaaresta. Mihin sinun mielestäsi värikäs silta johtaa?

Ilta saapuu Vastarannalle. Koittaa nukkumaanmenoaika. Vastarannan Siilin unimaailmassa sattuu ja tapahtuu. Uni kuljettaa hassusta ruokapöydästä kummitusjuttuihin ja matka vie välillä Kemiin tai Kanariansaarille... Millaisia unimatkoja Sinä olet tehnyt?

Harri Filpan toteuttama Vastarannan Siili unten mailla perustuu Vastarannan Siili -levyn kappaleisiin. Teos tuo lauluihin uudenlaisen ulottuvuuden. Parhaan mahdollisen kokemuksen sarjakuvasta saat lukiessa sitä musiikin tahdittamana.

Sarjakuva tarjoaa mielenkiintoisia tutkimuskohteita, mutta myös tavan tieteellisen tekstin visualisointiin.

Tiede on kulkenut pitkän matkan antiikista nykypäivään. Sekä tiede että tieteellinen kieli ovat kehittyneet ja jatkavat kokoajan etenemistään.

Tiedettä ja sarjakuvaa - ruutujen kaupalla on tutkielma, joka käsittelee mainonnallista sarjakuvaa. Tutkimusaiheen lisäksi se tuo esille uusia ulottuvuuksia akateemiseen tekstiin ja sen kerrontaan. Kokonaan sarjakuvitettu teos liittää kuvat sujuvasti osaksi ilmaisua.

Tieteellistä kieltä on parjattu kuivaksi ja kaavoihin kangistuneeksi. Sarjakuvakerronnalla toteutettu kokonaisuus rikkoo molemmat väitteet ja tarjoaa paljon miettimisen aiheita. Teos myös jättää tiedemaailmalle avoimeksi isoja kysymyksiä liittyen kuvien asemaan osana nykypäivän tutkimuksia.

Tutkija tuo teoksessa ilmi oman asemansa toimimalla tarinankertojan roolissa. Kokonaisuutta voi siis luonnehtia hyvällä omallatunnolla tekijänsä näköiseksi.

Esipuheet: Pirkko Anttila ja P.A. Manninen.