"Umpimähkässä tuli saatiin säilymään yön yli. Hehkuvat hiilet peitettiin tuhkaan. Aamulla puhallettiin umpimähkään ja saatiin hiili hehkumaan."
Keijo Ahlqvist (1955-2022) aloitti Umpimähkän teon saatuaan loppuvuodesta 2021 syöpädiagnoosin. Aluksi hän ei tiennyt itsekään, mitä oli synnyttämässä, mutta tunsi, että joku järki siinä on. Kuukausien kuluessa kokonaisuus alkoi hahmottua, ja lähdön koittaessa teos oli tullut valmiiksi.
Umpimähkää voi pitää ajattelevan ihmisen perintönä jälkeenjääville. Se on henkilökohtainen "tilitys olemisen kokemuksesta". Ahlqvist ei halunnut miellyttää eikä viihdyttää lukijaa, vaan piti sellaista jopa vahingollisena toimintana. Hän halusi välittää ajatuksia ja kokemuksia, mahdollisimman rehellisesti, ja synnyttää keskustelua. Vaikka kokikin maailmantilan hyvin pessimistisesti, Ahlqvist ei lakannut uskomasta vuorovaikutukseen.
Tuli säilyi Umpimähkässä loppuun asti. Tuloksena on 300-sivuinen kirja, jonka yhdellä sivulla on enemmän kiinnostavia ajatuksia kuin keskiverrossa romaanissa.
Kirjassa on mukana Reijo Vallan kirjoitus Keijo Ahlqvistista sekä Kaisa Åstrandin esipuhe.