Omaelämäkerrallinen sarjakuvateos perheestä, mielenterveydestä ja sukupolvet ylittävistä sotatraumoista
“Niin kaukana on sota, että mulle se on vain tekstiä kirjoissa, joitain sanoja sukulaisten suusta. Mutta mun keho muistaa.”
Jatkosota päättyi syksyllä 1944. Jälleenrakennus alkoi ja uusi yhteiskunta häämötti horisontissa, mutta taistelut jatkuivat sodan kokeneiden mielissä ja kehoissa. Jessi Jokelaisen sarjakuvateos käsittelee sodan jättämiä jälkiä suomalaisessa yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa.
Omien isovanhempiensa tarinoiden ja elämänkokemuksensa kautta Jokelainen lähestyy traumatisoitumista ja mielen rikkoutumista. Yksityisestä kokemuksesta avautuu näkymä laajemmin yhteiskuntaa koskeviin kysymyksiin.
Teos pohtii, miten sotatraumat näkyvät 2020-luvun Suomessa ja miten ne liittyvät muihinkin kuin maamme omiin sotiin. Samalla se kysyy, millaista yhteiskuntaa meidän tulisi rakentaa, jotta historia ei toistaisi itseään. Jättääkö sota meitä koskaan rauhaan?